Uusi alku

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, olen jo jonkin aikaa halunnut palata blogin pariin. En oikein tiedä, mistä tämä into kumpuaa, sillä yleisenä trendinä tuntuu ennemminkin olevan blogien hiljeneminen. Tai ainakin oma lukemistoni on nykyään todella hiljainen, enkä ole oikein löytänyt uuttakaan luettavaa. Osittain tähän bloggausinnostukseen vaikuttaa varmaan se, että olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja panostaessani saan aikaan ilmeisesti kohtuullisen hyviäkin tekstejä. Lisäksi koulujen päättymisen jälkeen olen kaivannut ihan vain mielekästä tekemistä. Opiskeluaikana harrastukset, blogi mukaan lukien, jäivät ja nyt valmistumisen jälkeen on pitänyt miettiä, että miten saisi ajan kulumaan.

Nyt ihan viime aikoina on alkanut tuntua, että hevosen selkään olisi taas päästävä. Onhan tässä totaalitaukoa ehtinyt olemaan jo lähes puolitoista vuotta ja edellisestä ratsastustunnista on vierähtänyt reilusti yli kolme vuotta. Olen ehtinyt jo jonkin verran selailla lähialueiden tallien sivuja, ajatuksena varata jostakin alkuun yksityistunti ja katsoa sitten josko olisi jotain sopivaa ryhmää. Asiaa tietenkin vaikeuttaa vähän, että teen vuorotyötä (osa-aikaisena tosin), joten en oikein voi sitoutua käymään tunneilla joka viikko samana päivänä samaan aikaan. Nykyään tämä on ilmeisesti aika monella tallilla otettu huomioon ja joustotunteja on tarjolla joissakin paikoissa.

Sattuneesta syystä hevostelun määrä elämässäni on vähentynyt radikaalisti niistä ajoista, kun edellisen kerran kirjoitin blogia jollakin tasolla aktiivisesti. (Edellinen blogi, joka nykyään yksityinen.) Tämän vuoksi koen, ettei olisi juurikaan järkeä pitää tätä enää hevosblogina, enkä oikeastaan muutenkaan halua rajoittaa kirjoittamista joihinkin tiettyihin aiheisiin. Tarkoituksena on käsitellä minulle kiinnostavia ja/tai ajankohtaisia aiheita, joten toki minulla on jonkinlainen visio siitä, mitä sisältö tulee pääasiassa olemaan.

Hevoset

Hevossisältöä tulee varmasti jonkin verran. Enemmissä määrin, mikäli pääsisin tosiaan käymään säännöllisesti ratsastamassa.

Kisälli

Armeija(an treenaaminen)

Toinen hallitseva aihealue tulee todennäköisesti olemaan vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeminen ja myöhemmin toivottavasti itse palvelus. Tarkoituksena olisi laittaa paperit vetämään joko ensi vuoden alussa tai viimeisetään sitä seuraavana vuotena. Aiheeseen liittyen, tulen varmaankin pitämään tätä myös jonkinlaisena treenipäiväkirjana ja toivon, että se antaa motivaatiota kunnon kohottamiseen palvelusta varten. Tällä hetkellä käyn mahdollisuuksien mukaan kerran viikossa bodypump-tunnilla ja lenkkeilen harvakseltaan. Pyrkimyksenä olisi kuntoilla useampana päivänä viikossa.

Viihde

Lisäksi tulee todennäköisesti joitakin satunnaisia kirjoituksia liittyen musiikkiin, kirjoihin ja sarjoihin/elokuviin, koska kyseiset aiheet ovat lähellä sydäntäni.

Tuska 2017 - Sabaton

Matkustelu

Nämä jutut tulevat olemaan harvinaisia, koska ikävä kyllä reissaaminen on kallista. Olen jo vuosia haavellut muun muassa reilaamisesta. Ulkomaanmatkoja ei ole tällä hetkellä tiedossa, mutta kyllä minä voin kotimaanreissuistakin kirjoittaa, mikäli kohde on riittävän kiinnostava.

Budapest

Opiskelu

Tällä hetkellä ei ehkä niinkään, mutta tulevaisuudessa ajankohtaiseksi tulevat myös opiskelujutut. Nyt ollaan vielä vaiheessa "en tiedä, mikä minusta tulee isona".

Ajankohtaiset aiheet

Saatan joskus ottaa kantaa johonkin pinnalla pyörivään aiheeseen, mikäli koen tärkeäksi vaikuttaa kyseiseen asiaan. Ei nyt sillä, että uskoisin omilla höpötyksilläni olevan todellisuudessa juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa, mutta ainahan voi yrittää.

Tällainen aiheiden kirjo saattaa olla enemmän uhka kuin mahdollisuus, mutta koska kirjoittelen omaksi ilokseni, niin haluan pystyä kirjoittamaan juuri siitä, mikä milloinkin sattuu innostamaan. En koe, että olisi omalta kannaltani mitään järkeä tehdä useampaa blogia, mutta yritän kyllä tehdä mahdollisimman helpoksi lukijalle löytää ne itseä kiinnostavat aiheet ja skipata sellaiset, joita ei halua lukea.

Ulkoasu toki muutenkin kaipaa päivitystä ja tarkoituksena olisi kehittää sitä pikkuhiljaa. Samoin tarkoituksena olisi keksiä blogille jollakin tavalla kuvaava (ja vähemmän masentava) nimi. Siihen asti mennään tällä nykyisellä.


Tervetuloa lukemaan!

Kiitos ja anteeksi

Huom! Olen kirjoittanut suurimman osan tästä postauksesta jo viime vuonna ja lopun nyt hiljattain, joten älkää ihmetelkö sekavuutta.

Edellisellä kerralla kerroin Sallyn mysteerisistä jalkavaivoista. Se siis näytti aristavan toista etujalkaa ja oli varsinkin aamuisin jäykän oloinen. Nivelrikkohevosella tämä ei kuulostanut kovinkaan erikoiselta, joten vaivaa hoidettiin kotikonstein: levolla, lisäravinteilla ja MSM-linimentillä.

Yhtenä päivänä poni alkoi kuitenkin ontua tuota oikeaa etujalkaa todella pahasti. Se kyllä varasi jalalle painoa ja kävelikin sillä, mutta todella vaivalloisesti, eikä esimerkiksi suostunut nostamaan viereistä kaviota. Lisäksi kyseisen jalan kavio oli lämmin ja ruununrajassa oli turvotusta. Tämä sattui juuri pahimmoilleen ennen viikonloppua, joten kärvistelimme tuon kanssa maanantaihin, jolloin eläinlääkäri tuli sitä katsomaan. Itse olin koulussa, mutta ponin toinen omistaja oli paikalla. Ell antoi sille kipulääkettä ja tutki jalan. Mitään varmaa hän ei pystynyt sanomaan, mutta arveli, että kyseessä voisi olla kaviopaise tai kavioluun murtuma.

Kengittäjä tuli vielä samana iltana katsomaan josko tosiaan olisi paise kysymyksessä, jolloin hän olisi voinut sen puhkaista. Paisetta ei kuitenkaan löytynyt ja tutkittuaan kaviota aikansa kengittäjä epäili, että siinä olisikin irtoseinämäisyyttä. Kavion yläreunassa oli sellainen muutaman millin syvyinen ura ja vasaralla naputellessa tietty kohta ulkoreunassa vaikutti olevan kaikkein kipein. Kengittäjä laittoi ponille sairaskengän, johon oli tehty ylimääräisiä käänteitä, että ne tukisivat seinämää ja pitäisivät kengän paremmin paikallaan, koska nauloja ei voinut laittaa joka kohtaan. Lisäksi laitettiin pohjallinen ja sen alle tervahaude, että mahdollinen mätä tulisi pois kaviosta. Saatiin ohjeeksi seurata tilannetta muutama päivä ja ilmoittaa heti, jos mätää alkaa valua jostakin, että saadaan se puhdistettua ja kun viereisen jalan saa taas nostettua, että saataisiin siihenkin kenkä. Sally oli siis ollut ensimmäistä kertaa ainakin meillä ollessaan koko kesän ilman kenkiä ja epäiltiin, että sillä olisi voinut olla jotakin vaikutusta tuohon sairastumiseen.

Seuraavana päivänä ei vielä juurikaan näkynyt muutosta suuntaan eikä toiseen, mutta keskiviikkona tilanne paheni huomattavasti. Poni oli alanut makailemaan tarhassa, todennäköisesti koska viereinenkin jalka oli kipeytynyt, ainakin se oli nyt myös lämmin. Eräs tuttu sitten teki oman diagnoosinsa, että painon varaaminen enemmän toiselle jalalle olisi aiheuttanut kaviokuumeen tuohon viereiseen jalkaan. Kylmättiin siis molempia etusia ja liotettiin ponin heinät. Tultiin kuitenkin toisen omistajan kanssa siihen päätökseen, että pitää saada varma diagnoosi, että tiedetään, voiko sitä vielä hoitaa vai pitääkö tehdä muunlaisia ratkaisuja. Saatiin varattua seuraavalle päivälle eli torstaille aika klinikalle ontumatutkimukseen.

Klinikalla eläinlääkäri tutki ensin silmämääräisesti Sallyn jalat ja kipeän jalan kavion kaviopihdeillä. Näiden pohjalta ell totesi, että kyseessä on todennäköisesti kaviokuume. Ell epäili myös, että taustalla saattaisi olla metabolista oireyhtymää tai cushingin-tautia, sillä poni ei todellakaan ollut mitenkään laihassa kunnossa. Tämän lyhyen tutkimuksen päätteeksi otettiin vielä tuosta kaviosta röntgenkuva ja siinäpä se sitten olikin. Kuvassa näkyi, että kavioluun rotaatio oli melkein 15 astetta eli todella paha. Käytännössä siis tuota ei voinut enää hoitaa mitenkään, eikä meille jätetty vaihtoehtojakaan, sillä ell määräsi ponin lopetettavaksi.

Eipä siinä sittten muu auttanut kuin lastata poni kotimatkalle ja matkalla soittaa kunnaneläinlääkäri paikalle. Kotona Sally ehti olla vielä ehkä tunnin verran Kipsun kanssa tarhassa ja samalla itse katsottiin valmiiksi sopiva hautapaikka ennen kuin ell saapui. Mentiin ponin kanssa pellon laitaan tuolle sovitulle paikalle, jossa se sai hetken aikaa vielä syödä ruohoa. Itse olin jo kauan sitten päättänyt, että kun tulee Sallyn aika siirtyä vihreämmille laitumille, haluan olla sen kanssa loppuun asti. Näin myös tein, vaikka kyseessä olikin varmasti yksi elämäni hirveimmistä kokemuksista. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin itse tilanne sinänsä oli rauhallinen, eikä siis varsinaisesti visuaalisesti mitenkään erityisen järkyttävä ja eläinlääkäri oli erittäin asiallinen ja ystävällinen. Tuntui vain ihan älyttömän pahalta ja tuntuu edelleenkin, jos asiaa rupeaa ajattelemaan. Siksi tämän postauksenkin tekemistä ollen lykännyt näin paljon.

Sitten siihen osioon, joka tuntuu, jos mahdollista, vieläkin pahemmalta. Nimittäin syyllisyydentunto. Näin jälkiviisaana on tietenkin helppo sanoa, että oireiden todellinen syy olisi pitänyt tajuta paljon aikaisemmin. Jotenkin sitä oli varmaan kehittänyt itselleen mielikuvan kaviokuumen oireista selkeinä, että hevonen suurinpiirten seisoo pelkkien takajalkojen varassa. Hiukan liioiteltu esimerkki, mutta ymmärrätte pointin. Ja tietysti tuolla taustalla olleella nivelrikolla oli helppo selittää nuo alun oireet, koska ennen sen diagnoosin saamista poni oli ollut samalla tavalla "kankean" oloinen, silloin tosin takaosastaan. Mutta tietenkin olisi pitänyt älytä tarkistuttaa asia edes varmuuden vuoksi. Tietenkään tuollaista omaa "lääkäriin ei mennä ennen kuin on välttämätön pakko" -mentaliteettia ei saisi soveltaa eläinten kanssa. Tätä jossittelua jatkui aika pitkään "jos olisit tehnyt niin ja näin, niin tätä ei olisi tapahtunut", vaikka toisaalta eihän sekään varmaa ole ja lopettaminen olisi todennäköisesti ollut ihan jo tuon nivelrikon takia edessä ennemmin tai myöhemmin. Näin yli vuosi jälkikäteen tuon jo tiedostaa ja vaikka ikävä onkin edelleen, niin eniten harmittaa oma huono hevosenomistajuus, että poni joutui kärsimään kivuista. Mutta eipä asialle enää muuta voi kuin ottaa opiksi virheistään. Mikäli joskus vielä hankin oman hevosen, niin soittelen varmaan aivan vainoharhaisesti olemattomistakin oireista eläinlääkärille.

Halusin kirjoittaa tämän postauksen ensinnäkin Sallyn muistolle ja osittain myös siksi, että joku voisi mahdollisesti ottaa tästä opiksi, eikä joutuisi samalla tavalla oppimaan kantapään kautta. Lisäksi olen jo pidemmän aikaa halunnut palata bloggaamisen pariin, tällä kertaa ihan kunnolla, eikä se olisi tuntunut oikealta ilman, että selvitän ensin tämän asian. No, nyt se on vihdoin tehty.

Lepää rauhassa rakas. Kiitos kaikesta ja anteeksi.

Sally

~1999 - 28.9.2017