Milloin elämä on elämisen arvoista? (repost)

Edit Tämä on blogin alunperin ensimmäinen postaus, jonka onnituin vahingossa poistamaan. Kopion sain onneksi talteen, joten pystyn julkaisemaan uudestaan, mutta tämä tulee nyt tietysti hassuun väliin päivämäärän suhteen. 

Meille tuli hevonen helmikuussa 2010, olin silloin vielä aika kokematon ja tarkoituksena oli ratsastella vain maastossa ja muita helppoja juttuja. Vuosien saatossa heräsi kuitenkin halu kehittyä, niinpä aloin käydä säännöllisesti tunneilla vähän kauempana ja sovelsin niitä asioita kotona oman ponin kanssa. Edistystä tuli jonkin verran, kun opin vaatimaan asioita kunnolla.

syyskuu 2012

 Kyseiseltä tallilta kuitenkin loppui tuntien pito, mutta onneksi niitä alettiin pitää lähempänä, ratsastusmatkan päässä. Pääsin siis osallistumaan tunneille omalla hevosella ja asiat alkoivat mennä eteenpäin. Kehitystä tuli molemmille, poni liikkui toisinaan jo oikein mukavasti.
 Yhtenä aamuna sillä oli kuitenkin vaikeuksia nousta ylös ja se aristi vasenta takajalkaa. Huomasimme, että takapolvi oli turvoksissa. Arvelimme jonkun lihaksen revähtäneen ylös noustessa. Ilalla salama oli iskenyt läheiseen muuntajaan, joten uskoimme ponin säikähtäneen sitä ja hypänneen äkillisesti ylös.

syyskuu 2013

 Ongelmaa hoidettiin linimentillä sekä levolla ja pian se alkoikin jo vaikuttaa paremmalta. Ponilla oli pystynyt ratsastamaankin sen kipeytymättä, joten ajattelin sen parantuneen. Yhtenä päivänä päätin lähteä maastoilemaan. Alkuun jalka tuntui olevan jäykkä ravatessa, mutta koska poni halusi itsekin juosta en uskonut sen olevan kipeä, vaan oletin jalan vertyvän liikkeessä. Lenkin jälkeen purkaessani varusteita huomasin polven turvonneen uudelleen ja tamman lepuuttavan jalkaa erityisen paljon.
 Tämän jälkeen tilanne ei tuntunut menevän ohi, joten aloimme epäillä, ettei kyse ollutkaan lihasvammasta. Varasimme ajan klinikalle, jossa ponille tehtiin ontumatutkimus, lisäksi jalka kuvattiin ja ultrattiin. Vaikka olin yrittänyt varautua pahimpaan, en silti ollut missään vaiheessa todella uskonut, etteikö vaiva olisi ohimenevä ja hoidettavissa. En siis itse ollut klinikalla mukana, koska olin koulussa, mutta sain puhelimessa selville, että kyse ei ollutkaan mistään pikkujutusta. Pahinta oli odottaa kotiin pääsyä ja miettiä koko ajan miten paha tilanne mahtoi olla. Koulusta päästyäni menin lukemaan eläinlääkärinlausuntoa. Se oli aikamoinen järkytys. Ensin jalasta oli löytynyt nivelsiteen repeämä ja kuvista vielä kaiken lisäksi nivelrikko. Lausunnossa todettiin, ettei ennustetta urheiluhevoseksi ole, mutta seurahevosena voisi elää, ellei ontuma pahene. Lisäksi siinä mainittiin, ettei kipulääkityksestä tosennäköisesti ole hyötyä.

heinäkuu 2014

Sitten päästäänkin otsikon asiaan. Monet ihmiset ovat sitä mieltä, ettei "sairasta" hevosta kuuluisi pitää hengissä. Toisaalta ymmärrän sen, jos hevosella on jatkuvasti kipuja ja sen elämä vaikeutuu silloin on tietenkin parempi päästää se kärsimyksistään. Tai, jos se ei pärjää pelkällä tarhailulla, eikä sitä voi liikuttaa. Meidän tapauksessamme poni on kuitenkin varmasti aivan yhtä tyytyväinen elämäänsä ratsastettiinpa sillä tai ei. Voi olla, että se on jopa iloisempi, kun sen ei tarvitse tehdä töitä vaan se saa syödä. Toiset myös väittävät, että siinä vaiheessa, kun hevonen ontuu, sillä on jo sietämättömät kivut. Uskallan olla tästätkin erimieltä. Varmasti on sellaisiakin yksilöitä, mutta jos hevonen todella olisi niin kipeä, luulisi sen varovan jalkaansa mahdollisimman paljon. Ei suinkaan juoksentelevan laitumella, kuten meidän ponimme.

joulukuu 2014

 Tulimme siis toisen omistajan kanssa siihen päätökseen, että poni saa elellä ihan rauhassa toisen eläkeläisen seuralaisena, niin pitkään kuin pystyy. Jos se selvästi kärsii, eikä pysty kävelemään noinkaan normaalisti kuin nyt, täytyy siitä tietenkin luopua.

lokakuu 2015

 Mutta tuntuisi typerältä lopettaa se nyt, kun se on viimeinkin kunnolla sopeutunut ja siihen on syntynyt jonkinlainen luottamus. Tottakai se harmittaa, ettei ponilla voi enää ratsastaa, kun olimme juuri alkaneet kehittyä. Uskon kuitenkin, että keksimme kaikenlaista muuta tekemistä, joka ei rasita sen jalkoja niin paljon.
 Tämän vuoksi rakensin aidan kentän ympärille ja tänään testasin maastakäsittelyä. Huomenna ajattelin kokeille antaa tammalle jumppapallon. Saa nähdä, miten se siihen suhtautuu.