Minulle sattui sopivasti vapaa viikonloppu noiden Rammsteinin Ratinan-keikkojen aikaan ja arvoin pitkään lipun hankkimisen kanssa, koska ne eivät olleet mitenkään edullisia. No, lopulta totesin sitten, että tämä voi olla ainoa mahdollisuus nähdä kyseinen yhtye livenä ja sitten vasta harmittaisikin, joten päätin hommata itselleni lipun. Ja kuinka ollakaan, niitä ei enää ollut. Sadattelin siinä jonkin aikaa, että enpä olisi miettinyt niin pitkään, mutta minkäs sille voi. Olin kuitenkin suunnitellut samana viikonloppuna lähteväni Patvinsuon kansallispuistoon vaeltamaan, joten tekemistä kuitenkin olisi.
Sitten... Torstai-iltana lippuja vapautui lisää myyntiin ja ajattelin, etten toista kertaa tee samaa virhettä, joten lunastin itselleni välittömästi lipun perjantain keikalle ja Onnibus-matkat Kuopio-Tampere välille.
Show oli aivan huikea ja olen onnellinen, että pääsin sen näkemään. Ainoa asia, mikä vähän harmitti oli se, että olisin mieluummin ollut permannolla. Mutta sattuneesta syystä sinne ei ollut mahdollista päästä ja sinänsä oli ihan jännää katsoa keikkaa tuolta ylhäältä katsomosta.
Ja joo, bändi toivoi, ettei keikkaa kuvattaisi, mutta rajoitin itse sen muutaman valokuvan nappaamiseen omalta paikaltani. Kuten alempana näkyy aika monella tuolla permannollakin on kännykät käsissä.
Keikan jälkeen kävin tutustumiskävelyllä kaupunkiin, koska en aiemmin ollut käynyt Tampereella ja keikka loppui yhdentoista aikaan illalla ja paluukyyti lähti kello 7:45 seuraavana aamuna, eli aikaa oli. Loppuyö tulikin sitten tutustuttua Tampereen rautatieasemaan, enkä ollut ainoa, joka oli valinnut tälläisen ratkaisun. Tuskinpa olisi edes saanut noin lyhyellä varoitusajalla hotellihuonetta, ainakaan sellaista, johon olisi ollut varaa, joten eipä siinä paljoa vaihtoehtoja ollut.
Lauantai meni palautuessa sekä rinkkaa pakkaillessa ja sunnuntaina lähdin Patvinsuon kansallispuistoon. Tarkoituksena oli alunperin patikoida vain Patvinkierto, josta matkaa olisi tullut Suomun luontotuvalta lähtiessä noin 31km. Luontotuvalle ajomatkaa oli meiltä kotoa suurinpiirtein kolme tuntia ja pääsin lähtemään polulle puoli kolmen maissa päivällä.
Lähdin kiertämään reittiä vastapäivään, jolloin ensimmäiset viitisen kilometriä olivat käytännössä metsää. Mutta sitten tulin ensimmäiselle isolle suoalueelle, eikä voi muuta sanoa kuin vau. Jotenkin itsellä ensimmäinen mielleyhtymä suosta on, joku rämeikkö ja siksi olin ihan järkyttynyt kuinka hienolta näyttää, kun suo jatkuu silmänkantamattomiin. Nämä kuvat eivät valitettavasti tee sille oikeutta.
Ensimmäisen päivän matkalle sattui myös Nälmänjoen ylitys. Tuo lautta vedettiin ensin omalle puolelle narulla ja sitten sillä piti vetää itsensä toiselle puolelle.
Yöpymispaikaksi valikoitui Majaniemien telttailualue Koitere-järven rannalla. Tuolla tapasin myös ensimmäiset ihmiset koko päivänä sitten lähdön luontotuvalta. Heti lähdettyäni vastaan tuli eräs pariskunta, kun olin kävellyt ehkä pari sataa metriä ja sen jälkeen en ollut nähnyt ketään ennen tätä kaksikkoa, joka oli valinnut saman leiripaikan. He kertoivat myös nähneensä karhun pentuineen ensimmäisen puolen tunnin aikana reitillä, joten riippumatossa nukkuminen vähän kuumotti, mutta hyvin siinä onneksi nukutti, kunhan sai unenpäästä kiinni.
Aamulla lähdin kahdeksan maissa jatkamaan matkaa. Tällä kertaa suota näkyi paljon enemmän kuin ensimmäisenä päivänä. Kävin myös Teretin lintutornissa ottamassa kuvia, sieltä oli aivan upeat maisemat.
Tässä kohtaa olisin voinut palata luontotuvalle, mutta silloin päivämatkaksi olisi tullut vain noin 11km, joten päätin yhdistää tuohon vielä Suomunkierron, josta tuli lisäkilometrejä yhdeksän. Tuossa vaiheessa se tuntui vielä hyvältä idealta, vaikka edellisenä iltana olinkin ollut sitä mieltä, että pelkkä Patvinkierto olisi riittänyt. Tuo polku kulki alkuun Suomujärven upeita hiekkarantoja pitkin, fiilis oli hyvä, eikä paikkoihin juurikaan koskenut. Tilanne muuttui oikeastaan ensimmäisen etapin aikana, eli Virtaniemen taukopaikalle 5 kilometriä tarvottuani. Jalkoihin alkoi koskea siinä vaiheessa aika paljon, mutta koska loppureitti oli aavistuksen lyhyempi kuin paluu samaa reittiä takaisin ja lyhyen tauon jälkeen tuntui paremmalta, niin jatkoin matkaa.
Reitti vuorotteli metsässä ja rannoilla sekä välillä oli tällaisia kivoja pikku siltoja. Polut (myös Patvinkierto) olivat todella hyvin merkittyjä ja helppokulkuisia pääosin tasaisessa maastossa. Tästä huolimatta viimeiset pari kilometriä olivat erittäin tuskaiset, koska varsinkin jalkoihin, mutta myös selkään ja hartoihin sattui ihan kunnolla. Olin tehnyt sillä tavalla vähän tyhmästi, että laitoin jalkaan uudet kengät. Ensimmäisenä päivänä ne olivat tehneet ihan kivat hiertymät kantapäihin, mutta toisena laitoin villasukat jalkaan, jolloin sitä ongelmaa ei oikeastaan ollut, mutta loppumatkasta jalkapohjiin ja nilkkoihin alkoi koskea. Ja oikastaan myös sääriin, polviin, reisiin, lonkkiin... tajuatte pointin. Siinä vaiheessa totesin, että ehkä näin ensimmäisellä kertaa olisi riittänyt pelkästään se yksikin reitti, mutta näinpähän hienoja maisemia.
Tulin lopulta maaliin noin klo 13:40 maanantaina. Sen jälkeen täytyi lähteä ajelemaan takaisin kotiin päin. Pysähdyin Joensuussa tauolle ja siinä, kun oli hetken jo ehtinyt istua autossa ja lihakset jumia entisestään, niin olin varmaan hieno näky yrittäessäni kävellä.
Vaikka loppu olikin aikamoista taistelua, oli reissu kuitenkin pääosin mukava kokemus ja aloin heti miettiä seuraavaa, että tämä ei jää tähän. Suosittelen myös ehdottomasti Patvinsuon kansallispuistoa. Reittivaihtoehtoja riittää, maisemat eivät jätä kylmäksi ja eksyminen on varmasti haastavampaa kuin reitillä pysyminen, joten ei tarvitse välttämättä osata suunnistaakaan. Mikäli haluaa olla omassa rauhassa, oman kokemukseni mukaan Patvinkierto on siihen oiva vaihtoehto. Suomunkierrolla oli jonkin verran muitakin, tapasin ehkä kymmenkunta henkeä silloin maanantaina ja se on yksinään ehkä soveltuvampi päiväretkelle. Joka tapauksessa vahva suositus molemmille reitelle.