Seinävuoren rotkolaakso-Kaavinkoski patikointi (kesäkuu 2020)

 Tämä postaus on osa vanhojen reissujen muistelun sarjaa, joka toimii samalla näiden reissujen parhaiden kuvien varmuuskopiona.

Tällä kertaa palaamme ajassa reilut neljä vuotta taaksepäin. Tuolloin etsin vaellusreittiä, jonne ei olisi pitkää ajomatkaa. Rotkolaakso oli ennestään tuttu, mutta googlettelun tuloksena selvisi, että sieltä lähti noin 20 kilometrin mittainen retkeilyreitti Kaavinkoskelle.

Rotkon reunalla

Ihan aluksi piti kiertää rotkon ympäri menevää reittiä toiselle puolelle, josta varsinainen matka vasta alkoi.

Rotkon pohja

Vastarannalla

Aluksi mentiin lyhyt matka metsäpolkua, mutta hyvin pian tultiin metsäautotielle, jollaista suurin osa tuosta reitistä oli. Lyhyitä varsinaisia polkuja lukuun ottamatta reitti kulki metsäautoteitä ja/tai moottorikelkkareittien pohjia pitkin.

Ensimmäinen metsäautotie

Poluista, tai niiden puutteesta, huolimatta matkan varrella oli luontoa ja hienoja maisemia.

Suurempi ongelma tällä reissulla oli sää. Molemmat päivät olivat helteisiä ja auringontäyteisiä. Tämä tarkoitti ensinnäkin veden kantamista ja painavaa rinkkaa, mutta myös järkyttävää määrää paarmoja.

Lisää soratietä

Hiukan puiden varjoa ja ensimmäinen taukopaikka lähestyy

Ei risteävää liikennettä

Metsää! Hyvin lyhyen aikaa...

Ensimmäinen taukopaikka oli ilmeisesti vanha koulurakennus, jonka pihassa oli tulipaikka ja kaivo (vesi vaati keittämistä).

Mäkimajalta alkoi reitin ehkä hikisin osuus, nimittäin kipuaminen - aivan oikein - mäelle.

Mäellä

Metsäpolulle järvenrantaan matkamme vie

Pienemmässä kartassa näkyy tämä reitti kokonaisuudessaan

Edellä mainittu polku

Edellä mainittu järvi

Seuraava taukopaikka

Nimensä mukaisesti Ahvenlammella oli lampi. Lisäksi siellä oli laavu, johon harkitsin vakavasti jääväni yöpymään, koska jalat alkoivat jo tässä vaiheessa olla aika kärsineet.

Laavu

Lampi

Jalkojen kylmäystä

Päätin kuitenkin olla luovuttamatta ja jatkoin reitin päätepisteeseen asti. Tuo viimeinen pätkä ei sinänsä reitin varrella ollut mitenkään mielenkiintoinen. Useampi kilometri siitä kulki autotietä pitkin. Määränpää oli kuitenkin näkemisen arvoinen.

Tuo kovalla alustalla tarpominen vaati kuitenkin veronsa. Jalkojen rakkojen lisäksi lonkat alkoivat vihoitella sen verran, että aioin jo hankkia autokyydin kotiin. Lopulta päätin kuitenkin olla ainakin yötä tuolla ja katsoa tilannetta uudelleen aamulla. Niinpä laitoin majoitteen paikalleen, kävin uimassa ja tein ruokaa.

Leiripaikka

Iltaruoka

Lokkien meteli haittasi jonkin verran nukkumista, mutta aamulla tilanne tuntui sen verran valoisammalta, että päätin pärjätä omatoimisesti ja kulkea saman reitin takaisin autolle.

Aamupalalla

Päivän agenda

Reitti oli...

tällaista...

...ja tällaista

Edellisestä päivästä poiketen tein pienen pysähdyksen Silmäsuolle.

En kuitenkaan lähtenyt kierrokselle, koska matkaa oli muutoinkin ihan riittävästi yhdelle päivää.

Sen sijaan kävin tornissa katsastamassa suon

Pakolliset maisemaselfiet myös otettu. Huomatkaa paarman puremasta turvonnut huuli.

Reitin mukavinta osuutta

Paluu mäelle

Paluumatkalla pysähdyin Mäkimajalla lounaalle ja tällä kertaa jouduin turvautumaan kaivoveteen. Keitin sitä mukaan myös juomavedeksi, vaikkei se tietenkään ehtinyt jäähtymään enää matkan aikana.

Rotko näkyy jo!

Tällä kertaa toista päätyä vastarannalle

Perillä!

Ennen kotiinpaluuta kävin vielä tuolla uimassa

Mikäli mahdollista, suosittelen tämän reitin kulkemista ainoastaan yhteen suuntaan, koska sorareittien kulkeminen voi käydä tylsäksi. Muutoin kääntyisin ehkä takaisin Ahvenlammelta, koska vaikka Kaavinkosken kotapaikka oli hieno, ei sinne kulkeminen välttämättä kuitenkaan ole sen arvoista. Paitsi jos reitti tuntuu muuten liian lyhyeltä. Lisäksi tästä reissusta voi ottaa opiksi sen, ettei aina tarvitse lähteä kauas ja virallisille vaellusreiteille, vaan kannattaa muistaa myös lähiretkeily.